Asianajajat sanovat usein, että jokaisella tulisi olla edunvalvontavaltuutus, testamentti ja avioehto, mikäli henkilö on avioliitossa. Onko tämä vain myyntipuhetta vai ovatko mainitut asiakirjat todella niin tarpeellisia, että jokaisella pitäisi tällainen asiakirjavalikoima löytyä omasta pöytälaatikosta? Mielestäni jokaiselle tekee hyvää pysähtyä miettimään, onko edunvalvontavaltuutus, testamentti ja avioehto tarpeellinen asiakirja juuri itselle. Tämä harkinta on syytä pysähtyä tekemään silloin, kun asiat ovat hyvin – silloin kun oma terveys vielä riittää asioiden hoitamiseen, kun kysymykset oman varallisuuden järjestämisestä nousevat mieleen tai kun puolison kanssa ovat asiat hyvin ja asioista voidaan avoimesti puhua. Kun asiakirjat näiltä osin ovat kunnossa, on monta huolenaihetta vähemmän murehdittavana.

Edunvalvontavaltuutus, testamentti ja avioehto jakavat juridisessa mielessä yhteisen piirteen: näillä asiakirjoilla vaikutetaan myöhempään, pääsääntöisesti omaan varallisuuteen liittyvään olosuhteeseen. Edunvalvontavaltuuksella valtuutetaan joku läheinen hoitamaan taloudellisia (ja yleensä myös henkilöön liittyviä henkilökohtaisempia) asioita silloin, kun henkilö terveydentilastaan tai vastaavasta syystä johtuen ei pysty omista asioistaan huolta pitämään. Testamentilla ilmaistaan omaa varallisuutta koskeva tahtotila testamentintekijän kuoleman jälkeen ja avioehtosopimuksella sovitaan puolisoiden omaisuuden luonteesta avio-oikeuteen kuuluvana tai kuulumattomana avioliiton päättyessä. 

Edunvalvontavaltuutus, testamentti ja avioehto: tavoitteena asioiden hoitamisen helpottaminen raskaissa elämänvaiheissa

Tavoitteena näillä kaikilla asiakirjoilla on enemmän tai vähemmän joko asettaa raamit toiminnalle siinä tilanteessa, jossa asiakirjan laatija ei enää itse pysty toimimaan puolestaan tai pyrkiä ehkäisemään epäselvyyksiä ja välttää myöhempiä riitaisuuksia. Erityisesti testamenttiin ja avioehtoon voi myös liittyä verotuksellisia tavoitteita, ts. asiakirjalla pyritään minimoimaan perinnön tai avioliiton päättymisen veroseuraamuksia. Tavoitetila siis on se, että edunvalvontavaltuutus, testamentti ja avioehto auttavat asioita sujumaan joustavasti ja asiakirjan laatijan/laatijoiden tahtotilan mukaan ilman epäselvyyksiä siinä usein raskaassa elämäntilanteessa, jossa asiakirjaa joudutaan soveltamaan. 

Kokemukseni mukaan kaikkiin näihin asiakirjoihin liittyy niiden juridisen puolen lisäksi myös vahvoja luottamukseen, tunteisiin ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyviä piirteitä ja teemoja. Etenkin avioehdon osalta olen kuullut sanottavan, että avioehtosopimusta on pidetty epäluottamuslauseena puolisolta toiselle, kun toinen avioliiton osapuolista on pyytänyt avioehdon tekemistä. Testamentin osalta esiin voivat nousta suosimiskysymykset, jos testamentilla esimerkiksi ohitetaan joku perillinen toista suosien tai osoitetaan joitain tiettyjä tunnearvoltaan merkityksellisiä omaisuuseriä jollekin tietylle perilliselle.Edunvalvontavaltuutusta laadittaessa valtuuttaja joutuu punnitsemaan sitä kenet voi luottaa hoitamaan omia taloudellisia ja usein henkilöönkin liittyviä asioita silloin, kun itse ei enää pysty puhumaan omasta puolestaan.  

Pitäisikö jokaisella sitten olla edunvalvontavaltuutus, testamentti ja avioehto? Itse ajattelen asiaa niin, että itse asiakirjan olemassaolo ei sinällään ole ehdoton välttämättömyys, jos asiakirjan tarpeellisuus on ensin perusteellisesti harkittu. 

Edunvalvontavaltuutus – mahdollisuus valita itselle läheinen ja luotettava asioidenhoitaja

Edunvalvontavaltuutus on näistä kolmesta asiakirjasta näkemykseni mukaan eniten perusteltavissa kaikille tarpeelliseksi, sillä terveyteen ja siihen liittyvään oikeustoimikelpoisuuteen liittyvät olosuhteet voivat yhtäkkiä muuttua täysin odottamattomasti myös nuoren henkilön kohdalla. Kun edunvalvontavaltakirjalla on osoitettu valtuutetun luottama henkilö hoitamaan käytännön juoksevia taloudellisia asioita (esimerkiksi pankkiasiat, laskujen maksu) ja esimerkiksi pitämään huolta ja tarpeen mukaan päättämään valtuutetun asunnosta ja asumistarpeesta terveydentilan mukaan, jatkuu valtuutetun asioiden hoito mahdollisimman sujuvasti ja ilman virkaedunvalvonnan byrokratiaa senkin jälkeen, kun lääkäri on todennut valtuutetun terveydentilan olevan riittämätön omien asioiden hoitamiseen. Itse ajattelen edunvalvontavaltuutuksen olennaisimmaksi ominaisuudeksi juuri tuon valtuutetun mahdollisuuden valita itselle tärkeä ja luotettava henkilö asioiden hoitajaksi. Tieto siitä, että omien asioiden hoitaminen on edunvalvontavaltuutuksella keskitetty juridisesti pätevällä tavalla luotettavalle läheiselle, tarjoaa usein helpotuksen tunteen ja voi esimerkiksi keventää taakkaa omasta sairastumisesta tai sairauden etenemisen pelosta.

Testamentti – mahdollisuus ilmaista viimeinen oma tahto

Myös testamentti voitaneen mieltää asiakirjaksi, joka jokaisella pitäisi olla, sillä (kuten eräs perintöoikeuden professori meille opiskeluaikaan lausui) testamenttia ei tehdä siltä varalta, jos henkilö kuolee vaan siltä varalta, kun henkilö kuolee – testamentti liittyy näin ollen olosuhteeseen, jonka jokainen meistä joutuu kohtaamaan. Testamentin osalta pidän itse tärkeänä, että testamenttia harkitsevan päämiehen kanssa käydään läpi paitsi varallisuuteen liittyvät kysymykset (usein testamenttia tullaan laatimaan verotuksellisin lähtökohdin perintöveron minimoimiseksi) myös testamenttia harkitsevan henkilökohtaiset olosuhteet ja elämäntilanne. Testamentilla voidaan monitahoisesti vaikuttaa varallisuuden jakaantumiseen paitsi verotuksellisessa mielessä myös siten, että varallisuutta voidaan myös tunnepidollisista syistä hajauttaa laajemmalle perillispiirille taikka osoittaa tietyille henkilöille tai testamentintekijälle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseen. Testamentilla voidaan myös pyrkiä varmistamaan perityn varallisuuden pysyminen omassa suvussa sulkemalla pois avio-oikeus perillisten puolisoilta. 

Kaikkien edellä mainittujen tarkoituksenmukaisten testamentintekomotiivien ohella testamentti voi myös herkästi kääntyä tarkoitustaan vastaan, jos sen sisältöä ei kokonaisvaltaisesti harkita ennen testamentin laatimista: testamentti voi pahimmillaan aiheuttaa täysimittaisia oikeusriitoja perillisten välillä esimerkiksi siitä syystä, että testamentin sanamuoto on niin tulkinnallinen, ettei sitä voida testamentintekijän kuoleman jälkeen enää riittävällä tavalla selvittää tai siitä syystä, että testamentti on yksinomaisen suosiva jotakin perillistä kohtaan.  Riippumatta siitä, onko testamentti neutraali tai kaikkien perillisten edut huomioiva vai jossain määrin tai kokonaan jotain perillistahoa suosiva, muistutan aina päämiehiä siitä, että testamentti (silloin, kun sen tekijä on ollut oikeustoimikelpoinen eikä häntä ole testamentin tekemiseen painostettu) ilmentää tekijänsä viimeistä tahtoa, joka on juurikin tämän asiakirjan olennaisin ydin ja siinä mielessä myös vastaa kysymykseen testamentin tarpeellisuudesta – jos/kun testamentin katsotaan olevan osa henkilön itsemääräämisoikeutta, lienee se helppo nähdä myös asiakirjana, joka jokaisella kannattaisi olla olemassa.

Avioehto – luottamustyökalu puolisoiden omaisuuden määrittelyyn

avioehto ja testamentti

Avioehdon tarpeellisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää, kuten testamentinkin kohdalla, mielestäni huomiota päämiesten taloudellisten ja henkilökohtaisten olosuhteiden kokonaisuuteen. Avioehto ei suinkaan ole epäluottamuslause toista puolisoa kohtaan, vaan päinvastoin parhaimmillaan se on hyvin tarkoituksenmukainen työkalu avioliiton päättyessä, kun kummallakin osapuolella avioeron yhteydessä tai toisella osapuolella puolison kuollessa on muutenkin meneillään raskas elämänvaihe. Kyse on siis näkemykseni mukaan enemmänkin luottamustyökalusta, jolla pyritään helpottamaan raskaan elämäntilanteen selvittämistä juridiselta puoleltaan, ts. pystytään välttämään enempiä riitaisuuksia ja järjestämään puolisoiden omaisuussuhteita esimerkiksi määräämällä, että toisen puolison suvun kautta tuleva peritty varallisuus tai pelkästään toisen puolison työpanokseen perustuva yritysvarallisuus ei kuulu avioliiton päättyessä ositettavaan varallisuuteen. Avioehdon osalta kuitenkin katsoisin, että sen mahdollinen välttämättömyys, toisin kuin edunvalvontavaltuutuksen ja testamentin, riippuu enemmän osapuolten varallisuusasemista ja katsannosta sen suhteen, miten paljon asioita halutaan avioliiton päättymisen osalta (taloudellisesti) yhteisiksi arvottaa.

Lue lisää perintöoikeudesta

Kirjoittaja

Reetta Pasanen
Asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Askel Oy