Uusperheen perinnönjako muuttuu helposti mutkikkaaksi. Perintöoikeuden lainsäädännöllinen perusta lepää vuodelta 1965 olevan perintökaaren säännöksissä – laissa, jonka säätämisen aikaan perhekäsite rakentui vielä vahvasti ydinperheen käsitteen varaan. 2000-luvulla ydinperheiden lisäksi kotitalouksista kasvava joukko on uusperheitä, joissa entiset puolisot, nykyiset puolisot, omat lapset, toisen lapset ja yhteiset lapset muodostavat perhekokonaisuuksia, joiden keskinäisten suhteisen selvittelyyn kuolintapauksissa kymmeniä vuosia vanha perintöoikeudellinen sääntely taipuu paikoin varsin kankeasti.
Kuolinpesän osakkaat hallitsevat kuolinpesän omaisuutta yhdessä perinnönjakoon saakka
Kuolinpesän osakkaita ovat perittävän perilliset, yleistestamentin saaja sekä eloonjäänyt puoliso. Perillisten joukko muodostuu yleensä perittävän rintaperillisistä (lapset ja heidän perillisensä), ja milloin naimisissa olleelta perittävältä ei jää rintaperillisiä, on eloonjäänyt puoliso perillisen asemassa. Jos eloonjääneellä puolisolla ei ole avio-oikeutta perittävän omaisuuteen, leski ei ole kuolinpesän osakas, ellei hän ole edellä lausutuin tavoin perillisen asemassa tai yleistestamentin saaja. Yleistestamentin saaja on henkilö, jolle perittävä on testamentannut joko koko omaisuutensa tai murto-osan omaisuuden kokonaisuudesta.
Perittävän jälkeen laadittavassa perukirjassa tulee nimetä kuolinpesän osakkaat yhteishallinnon muodostamista varten. Uusperhetilanteissa perunkirjoituksessa voi eteen tulla hämmentävä yllätys, jos perittävä on ennen kuolinhetkistä parisuhdettaan ollut aiemmin avioliitossa eikä avioliiton purkauduttua ole toimitettu omaisuuden ositusta entisten puolisoiden välillä.
Entinen puoliso voi edelleen olla uusperheen perinnönjaossa osallisena
Uusperheen perinnönjaossa entinen puoliso voi olla kuolinpesän osakas avioerosta huolimatta. Vaikka entisten puolisoiden avioliitto olisi aikaa sitten päättynyt, ei aviovarallisuussuhde lopullisesti katkea ennen kuin omaisuus on avioliittolain tarkoittamalla tavalla ositettu. Mahdollista näin ollen on, että nykyisen puolison ja lasten lisäksi perunkirjoitukseen on kutsuttava perittävän entinen puoliso ja hänen suostumuksensa myös tarvitaan kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita kuolinpesässä tehdään. Sanomattakin on selvää, että tällainen tilanne voi aiheuttaa ikäviä jännitteitä muutenkin raskaassa elämäntilanteessa, kun uusperheen perinnönjako on käsillä.
Jos ositusta ei ole aiemmin päättyneessä avioliitossa toimitettu, on entinen puoliso kuolinpesän osakas siihen asti, kun ositus hänen ja edesmenneen entisen puolison välillä on toimitettu. Entisten puolisoiden välinen ositus koskee vain sitä entisten puolisoiden omaisuutta, joka on ollut olemassa heidän avioeronsa tullessa vireille. Sellainen perittävän omaisuus, joka on hankittu avioeron jälkeen (esimerkiksi uuden puolison kanssa yhteisesti hankittu asunto), ei ole entisen puolison kanssa ositettavaa varallisuutta, mutta hankaluuksia voi siltikin aiheutua – varsinkin, jos perittävällä on kuollessaan varallisuutta, jonka hän omistanut jo aiemman avioliittonsa aikana. Tällaisessa tilanteessa entisellä puolisolla voi olla aiempaan aviovarallisuussuhteeseen perustuvia vaatimuksia kuolinpesästä.
Edellä lausutusta voidaan helposti huomata, että avioliiton päättyessä avioeroon on ositus puolisoiden välillä järkevää tehdä joutuisasti. Jos entisillä puolisoilla on ollut täysin poissulkeva avioehto, ei entinen aviopuoliso tule huomioitavaksi kuolinpesän osakkaana. Silloinkin, kun entisillä puolisoilla on ollut avioehto, on kuitenkin syytä hyvissä ajoin toteuttaa omaisuuden erottelu, jotta entisten puolisoiden välisiin varallisuuskysymyksiin ei tarvitse palata siinä vaiheessa, kun jommallakummalla tai molemmilla on uudet parisuhteet ja he ovat sitoutuneet myös taloudellisesti uuteen perheeseen.
Uusperheen perinnönjako ja perintökaari: omat ja yhteiset lapset
Jos uusperheen perinnönjaossa on osallisina niin puolisoiden omia kuin yhteisiäkin lapsia, kuka perii ja mitä? Perintökaari perustuu lähtökohdalle, jossa lapsi perii vain omat vanhempansa – avioliitossa syntyvä lapsi perii isyysolettaman perusteella molemmat vanhempansa, avioliiton ulkopuolella syntyvä lapsi äitinsä aina ja isänsä sen jälkeen, kun isyys on tunnustettu. Lisäksi ns. vahvassa adoptiossa myös adoptiolapsi perii adoptiovanhempansa. Uusperheen perinnönjaossa puolison lapset eivät sen sijaan peri vanhempansa uutta puolisoa, vaikka uusperhe esimerkiksi olisi hyvin pitkäaikainen ja uusvanhempi olisi muodostunut lapselle käytännössä biologista vanhempaa vastaavaksi läheiseksi.
Uusperheen perinnönjaossa lasten perintöoikeudellinen asema voi olla erilainen toisiinsa nähden
Jos uusperheessä on lapsia puolisoiden aiemmista parisuhteista ja lisäksi yhteisiä lapsia, tarkoittaa tämä siis sitä, että lasten perintöoikeudellinen asema on erilainen toisiinsa nähden. Yhteiset lapset perivät molemmat puolisot, mutta toisen puolison lapset vain oman vanhempansa eivätkä vanhemman puolisoa, vaikka uusperheen välit olisivat kuinka läheiset ja biologista lapsi-vanhempi -suhdetta vastaavat.
Joskus voi olla mahdollista, että uusperheessä uuden puolison aiemmasta parisuhteesta syntyneet lapset perivät uusperheen toisen puolison. Selvitetään asiaa esimerkin kautta: Anne ja Mikko ovat menneet naimisiin, liitto on molempien toinen. Molemmat ovat tehneet omaisuuden osituksen entisten puolisoidensa kanssa, mutta he eivät ole laatineet avioehtoa uuden avioliiton solmiessaan eikä heillä ole testamenttia. Annella on omaisuutta 350.000 euroa ja tytär Riikka aiemmasta avioliitosta. Mikolla on omaisuutta 150.000 euroa ja poika Antti aiemmasta avioliitosta.
Anne kuolee puolisoista ensin, jolloin Riikka perii rintaperillisenä äitinsä. Koska Anne on enemmän omistava puoliso eikä puolisoilla ole avioehtoa, saa Mikko Annen kuoleman jälkeen avio-oikeuden nojalla tasinkona osan Annen omaisuudesta (puolisoiden yhteenlaskettu omaisuuden säästö on 500.000 euroa, josta avio-oikeusosa on puolet eli 250.000 euroa – tällöin Riikka saa äitinsä jälkeen 250.000 euroa ja Mikko saa avio-oikeuden nojalla 100.000 euroa Annen jälkeen). Kun Mikko kuolee, perii hänen poikansa Antti häneltä varoja, jotka muodostuvat osittain Annen omaisuudesta eli näin osa Annen omaisuudesta on siirtynyt hänen puolisonsa lapselle Antille.
Perinnön varmistaminen omille rintaperillisille tai muulle halutulle saajalle
Jos uusperheessä halutaan välttää se, että omaisuutta siirtyy osituksessa ja perinnönjaossa myös muille kuin omille rintaperillisille, asiaan voidaan varautua laatimalla avioehto, jossa puolisoiden avio-oikeus toistensa omaisuuteen suljetaan pois. Täysin poissulkeva avioehto sulkee uusperheen lesken pois kuolinpesän osakkaiden piiristä ja ensin kuolleen puolison lapset perivät oman vanhempansa jälkeen tulevan omaisuuden.
Joskus tilanne voi olla sellainen, että perittävän entinen puoliso perii perittävän yhteisen lapsen kautta. Selvitetään myös tätä asiaa esimerkin kautta: Harri ja Mirva ovat eronneet ja heillä on yhteinen lapsi Tuuli. Mirva on mennyt uusiin naimisiin avioeron jälkeen Jaakon kanssa. Mirvalla ja Jaakolla ei ole yhteisiä perillisiä ja Mirvan kuollessa Tuuli perii äitinsä. Tuuli kuolee yllättäen pian äitinsä jälkeen ilman omia rintaperillisiä. Tuulilla ei ole kuollessaan myöskään puolisoa, jolloin hänen lähin perillisensä on hänen isänsä Harri. Lopputulema on se, että Mirvan omaisuus on perintönä siirtynyt hänen entiselle puolisolleen. Tilanne voi olla erityisen ongelmallinen, jos Mirvalla ja hänen uudella puolisollaan on yhteisesti omistettua omaisuutta – tällöin tällaisen omaisuuden omistavat yhteisesti Mirvan entinen puoliso Harri ja leski Jaakko.
Uusperheen perinnönjaossa edellä kuvatun tilanteen voi välttää laatimalla testamentin, jossa entisen puolison sulkee pois testamentilla siten, että testamentissa huomioidaan omaisuudelle joku nimetty saaja, jos oma rintaperillinen kuolee ilman omia perillisiä ennen perittävää.
Uusperheen perinnönjaon etukäteissuunnittelu kannattaa
Koska uusperheitä on monen muotoisia, ei käytännössä ole yhtä oikeaa vastausta siihen, miten varautuminen kuolintapaukseen ja perinnönjakoon uusperheessä tulisi toteuttaa. Avioliiton päättyessä avioeroon on järkevää pyrkiä tekemään ositus joutuisasti ja mahdollisuuksien mukaan ennen kuin sitoutuu taloudellisesti uuteen parisuhteeseen.
Uusperheen perinnönjakoon on järkevää vaikuttaa etukäteisjärjestelyillä. Etukäteisjärjestelyt testamentein ja avioehdoin on hyvä arvioida jokaisen perhekokonaisuuden yksittäistapauksellisia olosuhteita ja perheenjäsenten toiveita ja henkilökohtaisia suhteita huomioiden. Avioehto voi olla hyvin perusteltu vaihtoehto erityisesti silloin, kun molemmilla uusperheen puolisoilla on suhteen alkaessa jo aiemmissa elämänvaiheissa kertynyttä varallisuutta. Testamentilla voi paitsi turvallisesti toteuttaa omien rintaperillisten edun uusperhekuviossa, mutta toisaalta myös niin halutessaan muistaa niitä uusperheen jäseniä, jotka eivät ole perillisasemassa testamentintekijään nähden.
Finlex: 5.2.1965/40 Perintökaari
Kirjoittaja
Reetta Pasanen
Asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Askel Oy
